*

Sabina Naisellista ilmaisua

Mitäpä jos naisen työtä pidettäisiinkin tärkeänä?

Heti alkuun varoitan, että tämän on kirjoittanut ihan tavallinen nainen puolessa tunnissa, poika sylissä, kanat uunissa. Eli tieteellisempiä tekstejä taustatöineen kaivatessasi klikkaa jotakin muuta.

Naisen työhän on muun muassa yhteisönsä kannustamista, elämänkokemuksen jakamista sekä perheen keskusyksikkönä toimimista. Millekään näille ei yhteiskuntamme laske rahallista arvoa. Nainenhan tekee töitä vasta, kun hän menee oikeisiin töihin. Feminismi haluaa vapauttaa naispolon tästä uhrin asemasta; perheitä, yhteisöjä ja yhteiskuntia koossa pitävästä roolista ja opettaa miehet siihen, tai sitten poistaa tämän työn tyystin – vai miten se oli? Mitä tämän päivän feminismi on? Tunteeko joku feministipuolueiden vaaliteemat? Näppäilen ja julkaisen tämän kirjoituksen ja vasta sen jälkeen vaivaudun googlettamaan. Käsi sydämelle nyt: tunnistammeko naisessa jotakin eroa mieheen?

Kysyykö kukaan tavalliselta naiselta, miksi hän tekee lyhyempää päivää tai miksi hän ei keskity täysillä uraansa? Juuri siltä naiselta, joka kasvattaa tilastollisen palkkaeron miehen ja naisen välillä; ei siis siltä naiselta joka on uransa nousukiidossa joko ennen perheen perustamista, ei saa tai hanki jälkeläisiä, tai on siinä kunnioitettavassa ja vapauttavassa elämänvaiheessa, kun kuopuskin jo aloittaa yläasteen ja viihtyy illan itsenäisesti? Unohdamme koko lisääntymisestä haaveilevan kansanosan, kun lähdemme siitä asettelusta, että kaikkien tulisi tehdä yhtä paljon palkkatyötä elämänsä aikana.  Se äiti ei kirjoita Uuteen Suomeen elämänsä onnellisimmasta ajasta, hänet naurettaisiin varmaan blogista ulos. Se äiti tekee jotakin hyödyllistä juuri nyt – kuuletteko – hyödyllistä ja tarpeellista! Jotakin, jota ei rahassa mitata. Jotakin, joka koskettaa kaikkia vanhempia ja joka päättyy aikanaan. Jotakin, josta suurin osa sen kokeneista mainitsee elämänsä tärkeimmäksi ajanjaksoksi.

Tilastojen mukaan, mitä turvatummaksi lastensaanti on yhteiskunnassa järjestetty, sitä enemmän naiset hoivamahdollisuuksiaan käyttävät – ja sitä ”epätasa-arvoisemmaksi” tilastokäppyrät piirtyvät. Onhan se vain väärin, että juuri naiset valitsevat käyttää näitä etuuksia, vai?

Noh, mitä tehdään? Aletaanko arvostaa lapsista huolenpitoa taloudellisesti sen sijaan, että siitä rangaistaan? Jonkun ne lapset kannattaa hoitaa kansantaloudellisestikin. Miten määrittelisimme hoivatyölle uuden hinnan, maksamalla hoivapalveluista enemmän - sotettamalla? Miten määrittelisimme ammattitaidon ja työn kuormittavuuden uudelleen, jos insinöörin työ on nyt arvokkaampaa kuin sairaanhoitajan? Kuinka huono meidän asemamme loppupeleissä oikeastaan on, kun asetamme asiat mittasuhteisiin? Määrittelisimmekö naisen työn miehen työtä arvokkaammaksi, jotta se olisi tasa-arvoa?

Noh, jos ketään kiinnostaa, tavallinen nainen  ehdottaa vanhempainrahasummien nostamista työn arvokkuutta tunnustavalle tasolle, palkkatason nostamista hoivatyön vaativuuteen ja kansantaloudelliseen merkitykseen nähden, helpottaisi yritysten vastuita vanhempainvapaille jäävien vanhempien takia sekä soisi yritysten maksavan samaa tuntipalkkaa sukupuolesta riippumatta. Se elämänlaadussa voittaja on kuitenkin hän, joka on kakaroitten kanssa kotona töissä. Olisiko tämä hyvinvointivaltion feminismiä? 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän SabinaSipil kuva
Sabina Sipilä

Millaisia ovat naisten ja miesten tuloerot jos työttömät, toimeentulotuen ja lasten kotihoidon tukien saajat otetaan lukuun mukaan?

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

On ihan turhaa etsiä anomalla arvostusta työlleen mitä se sitten onkin. Arvostus otetaan ottamalla, varsinkin taloudellinen arvostus. Niin kauan kuin tekee jotain tarpeellista muiden kannalta, mutta uhriutuu ja tyytyy siihen vähään mitä annetaan, saa ihan syyttää itseään.

Tiedän, että nykyään ei saisi ketään syyllistää pahan mielen takia. Teen sen kuitenkin, että kukin havahtuu miettimään omaa vastuutaan saamastaan kohtelusta yhteiskunnassa. Oma kakku on vaadittava itse, kukaan ei mitään tarjoa vapaaehtoisesti.

Timo Tyrmi

Hyvä kysymys. Ihan suoraa vastausta tuohon en lähde esittämään, mutta tilastokeskuksen Naiset ja miehet Suomessa 2016 -julkaisusta löytyi mielenkiintoista vertailutietoa. (Ensi alkuun huomautan, että mikään seuraavasta ei ole tarkoitettu kiistämään naisvaltaisten alojen selkeästi heikompaa palkkausta. Itsekin "naisten työtä" tekevänä allekirjoitan täysin, että palkkataso on naurettavan pieni työmäärään ja vastuuseen nähden.)

Asiaan.

Yksinasuvien miesten ja naisten tulotaso 2014 oli n. 2000 euroa vuodessa naisten eduksi(!) yksinasuvien määrän ollessa suurinpiirtein sama niin miehillä kuin naisilla. Yksinasuvista toimeentulotukea saajia oli miehiä noin neljännes naisia enemmän.

Yksinhuoltajien kohdalla tulotaso oli käytännössä identtinen; 2014 miehillä mediaani oli vuositasolla vaivaiset 10 euroa naisia enemmän. Yksinhuoltajanaisia oli kaikkiaan nelinkertainen määrä miehiin nähden, ja toimeentulotuen hakeminen myös suhteellisesti miehiä yleisempää.

Miehillä oli 2014 yhteensä naisia enemmän reilu 10% enemmän velkaa (euroissa). Velallisia naisia oli suurin piirtein saman verran kuin miehiä, mutta 2015 ulosottoon joutuneista miesten osuus oli yli 60% ja ulosotossa olevan velan määrä oli miehillä myös keskimäärin suurempi (n. 6000 euroa naisia enemmän).

Työttömyyskorvauksista tähän vain maininta siitä, että miehillä on huomattavasti yleisempää saada peruspäivärahaa, työmarkkinatuen ja ansiosidonnaisen ollessa sukupuolten välillä melko lähellä toisiaan (kaikissa tapauksissa miehillä kuitenkin yleisempää).

Eläkkeensaajina naisia on enemmän, eläkkeiden euromäärien puolestaan ollessa etenkin yläpäästä selkeästi miehille painottuneet.

Nopealla silmäyksellä näyttää siis vahvasti siltä, että alemmissa tuloluokissa naiset pärjäävät itse asiassa miehiä selvästi paremmin.

Ja vielä linkki tilastoon:
http://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkais...

Niko Sillanpää

Arvo on aina subjektiivinen kokemus ja ansiotyön osalta tämän arvon kesmimääräisen kokemuksen voi päätellä työmarkkinoilla ts. ansioeroista. Toki muutkin tekijät vaikuttavat hintaan, kuten kysyntä ja tarjonta. Keskusvirastoja, joissa arvo (hinta) päätetään, kokeiltiin sosialistisissa maissa. Tulos oli harvinaisen epätoimiva ja hyvinvointia heikentävä.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Markkinat ratkaisisivat helposti insinöörin ja sairaanhoitajan palkat. Jokainen vain joutuisi omasta kukkarostaan maksamaan molemmille jos haluavat näiden palveluita. Nythän insinöörin työ on markkinoilla mutta hoitajan ei.

Tottakai kotiäidin tai -isän homma on arvostettavaa ja tärkeää, mutta mihin sen hinnoittelun pitäisi perustua? Onko kyse palkasta vai sosiaaliturvasta? Kenen pitäisi maksaa mahdollinen palkka? Voitaisiinko esimerkiksi vauvalle myöntää laina jolla hän maksaisi hoidostaan?

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

Tässäkin menee oikea maailma ja idealismi, etiikka, paras mahdollinen maailma sekaisin. Tietysti on totta, että on se kumma kun se Lidln vuoropäällikkö tienaa enemmän kuin sairaanhoitaja. Mutta jos pysytään oikean maailman tasolla tylsine kustannuslaskelmineen, niin jos taas nostetaan Sari Sairaanhoitajan palkkaa sen satasen kuussa (joka monen mielestä syöksi Suomen suohon) mitä se maksaa kun Sareja on 100 000 ja millä ja miten palkannosto kustannettaisiin?

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Minulle ei kirjoituksesi pointti aivan auennut, mutta kirjoittamisen tyyli on kiinnostava. Se kyseenalaistaa ja kysyy, eikä väitä tai vaadi, niin kuin melkein kaikkien muiden kirjoittajien tekstit.

Tasa-arvon nimissä lähtisin siitä kysymyksestä, että olisiko vanhempain asemat ja roolit syytä purkaa? Voisimmeko luopua äidin roolin korostamisesta ja nähdä että se olisi lapsen kehityksen kannalta täysin vailla perustetta? Voisiko lapsille ohjeistaa ettei olisi syytä puhua äidistä tai isästä? Voisiko tämän tarvittaessa kieltää? Olisiko niin että synnyttäminen ja imettäminen ovat tässä katsannossa taantumuksellista?

Voitaisiinko kotihoidon ja vanhempainlomien suhteen päästä tasapuolisuuteen? Olisiko "hinnoitteluongelma" tällöin ratkaistu? Molemmille vanhemmille yhtä paljon hoitovapaata, valtion ja veronmaksajien piikkiin? Pakollisesti?

Käyttäjän VinHirvel kuva
Väinö Hirvelä

Me ei olla yhteiskunnassa oikein saatu integroitua naista ja työelämää. Tällä tarkoitan, että syntyvyys on laskussa niin paljon, että (ainakin väitetään)että ulkomailta pitää ottaa tänne vahvistuksia. Se ei kuitenkaan paljon auta jos vahvituksiin valitaan tahalteen semmoisista maista missä kiinnostus työhön on niin olematon, että työlistyminen on 20% luokkaa. Jos venee vuotaa noin pahasti niin se on ihan sama kuinka paljon väkeä otetaan. Se ei paljon yhteiskuntaa lämmitä kun kulut on niin paljon suuremmat kuin saatu yhteikunnalline hyöty. Ei sillä, en mitenkään tuomitse. Jos itse saisin ilmaiseksi kouraan todennäköisesti monenvuodenpalkkaa vastaavan suman tekemättä mitään en varmaan itekkään huhkisi täällä töissä. ehkä.

"Tilastojen mukaan, mitä turvatummaksi lastensaanti on yhteiskunnassa järjestetty, sitä enemmän naiset hoivamahdollisuuksiaan käyttävät – ja sitä ”epätasa-arvoisemmaksi” tilastokäppyrät piirtyvät. Onhan se vain väärin, että juuri naiset valitsevat käyttää näitä etuuksia, vai?"

Mitä tämä lainaus edes tarkoittaa? Eikö tämä nimenomaan syö omaa argumenttiasi pahasti? Jo nyt vaikka ei Yh-äidit mitenkään rahalla juhli niin vastuu lisääntymisestä on nykypäivänä aika pitkälle valtiolla. Ihan hyvä niin tietenkin, mutta tutkimukset kyl osoittaa että kaikilla mitatreilla kaksi rakastavaa vanhempaa on parempi kasvattaja kuin yh ja nykyinen systeemi ei oikein incentivoi yksilövastuuta. Sen takia yksinhuoltajuus on kovasti nousussa. Se miten tämä coctail voitaisiin korjata. ei oo mitään hajua. Mutta ainakaan asiaa ei auta jos moninkertaistataan valtion tuet yh mutseille. Ihan sama millä perusteella.

"Kysyykö kukaan tavalliselta naiselta, miksi hän tekee lyhyempää päivää tai miksi hän ei keskity täysillä uraansa? Juuri siltä naiselta, joka kasvattaa tilastollisen palkkaeron miehen ja naisen välillä; "

Nyt ymmärrän kyllä mistä tämä patriarchy myytti feministeillä oikein kumpuaa! Etkö itse muka kokisi aika aliarvostetuksi ja loukkaavaksi jos just kun oot valmistunut unelma ammattiisi opettajaksi tai vaikka lähi hoitajaksi tulisi joku kyseleen, että miksi tuomitset itsesi iäseksi häviäjäksi etkä hae teknisempiin hommiin joista yhteiskunta maksaa enemmän? Mä en ymmärrä miksi joka työssä pitäsi olla 50/50 representaatio. koska jos halutaan wage gap 0 niin niihän se pitäisi mennä. Arvostan itse ainakin vapaata tahtoa ja vapaata mahdollisuutta valita itselleen mieluisa työ enemmän kuin haamujen metsästämistä.

Käyttäjän SabinaSipil kuva
Sabina Sipilä

Hei Väinö. Olet aivan oikeassa siinä, etteivät naisen elämänvalinnat aina tue työelämää ja kirjoitukseni vain toteaa tämän ja samalla kysyy, tarvitseeko niiden sitä tehdä, tavalla jolla postmoderni feminismi naisille asettaa tavoitteeksi?

Nainen ei ole vielä kauaa historiallisesti ollut työelämässä ja parisuhteen, sukupuoliroolien, lapsen aseman muutos on ollut lyhyessä ajassa suuri. Seuraan tällaisia psykologeja kuin Jordan B Peterson ja Camille Paglia esim. https://www.youtube.com/watch?v=6zK0U-u4Vfs ja koetan etsiä Sinulle niitä kansainvälisiä tilastoja, joista voi nähdä että mm. Pohjoismaissa, joissa tasa-arvo on pisimmällä, naisten ja miesten palkkaerot kuitenkin ovat suuret, sillä naiset käyttävät mahdollisuuksiaan - biologiansa ohjaamina ja itse asemansa valiten - hoitaa lapsia kotona. Postmoderni feminismi opettaa tämän olevan väärin, miksi siis naiset - ja juuri naiset - jäävät kotiin?

Itse asiassa palkka lasten kotihoidosta on ihan ok (välillä kyllä alempi kuin työttömyyspvraha) mutta naisia patistellaan töihin ja hoitovapaita halutaan lyhentää. Aion jatkossakin kirjoittaa naisen asemasta, mutta en missään tapauksessa uhrin asemassa enkä miestä syyllistäen vaikka se ehkä olisi mediaseksikkäintä.

Jään innolla odottamaan, josko kirjoituksiani kommentoisivat myös naiset - kiitos teille Miehille. Luulen että suurin osa naisista toteaa kuten minä, että "aika aikaa kutakin" näissä perhe vs työ - aiheissa.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Sabina Sipilä, kirjoituksesi on aivan erinomainen. Et ole vielä sokeutunut siinä tasapäistävän pakkosyötön kurimuksessa, jossa kiivaasti vaaditaan, että sukupuolten erot on pyyhittävä jäljettömiin.

Optimismi on todella hieno asia, mutta nykyisen valtamedian punavihreässä ja tasapäistävässä hehkutuksessa joutuu kyllä myöntämään: ihmiset on saatu eristettyä sellaiseen valheiden kuplaan, jossa mikään alkuperäinen, aito ja luonnollinen ei enää ole pyhää tai arvokasta.

Minä kunnioitan suuresti kodissa ja lasten kanssa tehtävää työtä. Sieltä lähtee lasten ja koko perheen hyvinvointi. Yhteiskunta ja valtamedia ei sitä työtä kunnioita. Siksi se tahtoo eliminoida kyseisen 'toimialan'.

Oikea suunta olisi kaikin tavoin arvostaa ja suosia kotona tehtävää työtä, maksaa siitä paremmat korvaukset, huolehtia eläketurvasta ja helpottaa työelämään siirtymistä siinä vaiheessa, kun tai jos se tilanne tulee ajankohtaiseksi.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

- "Se elämänlaadussa voittaja on kuitenkin hän, joka on kakaroitten kanssa kotona töissä."

Hyvin sanottu!

Toimituksen poiminnat