SabinaSipil Naisellista ilmaisua

Dopamiinia kansoille

 

(Stand-up-rutiini)

 

Lihoin taas jouluksi. En jouluna – ei, söin kolme kiloa jouluksi, ihan vain tavan vuoksi.

Siinä on jotakin isänmaallista, tiedättehän? Joulupukki asuu Suomessa, ja hänen tarvitsee olla runsas jottei palellu reessä. Joten kun suomalaiset sytyttelevät kynttilöitä lokakuussa, joululaulut alkavat soida, suklaa ja pikkukinkut tulevat kauppoihin… menetetään itsekuri silkasta perinteestä.

Ihmisen aivoissa on sellainen serotoniini-niminen hormoni - serotoniini on sitä onnea, kun olet rakkaiden kanssa, sitoudut tekemään työtä; työtä itsesi ja toisten, terveytesi, hyväksi – olet siitä pitkäkestoisesti onnellinen ja ylpeä. Tällaiseen yhteisölliseen onneen liittyvät myös joulumuistot: serotoniini virittelee joulun tunnelmaan. Siis tietenkin jos olet niin kutsuttu ”jouluihminen”, eli joulumuistosi ovat hyviä. Jos isä on ryypännyt lapsuuden joulut ja hakannut äitiä ja sukulaisia, niin tämä serotoniini-joulufiilis ei tule. Mutta tosiaan kun virittäydytään joulutunnelmaan siinä lokakuussa, niin elimistö muistaa myös joulun perinteet. Ja kaupallisuus kyllä osaa käyttää nämä hyödyksi.

Se on dopamiini-niminen hormoni, jota kaikki riippuvuudet tottelevat. Teet jotain kielletyn ihanaa – boom – ja dopamiinia erittyy. Ensimmäinen suklaa ja se maku ja suutuntuma ja sokeri – boom – ruiskaus dopamiinia. Toinen suklaa – boom. Katsot pornoa ja vedät käteen – boom. Ostat Chanelin pikkulaukun Torista – boom. Pelaat rahapelejä, noin niinkuin hyväntekeväisyyden nimissä – boom. Siemailet ansaitsemasi lasin shampanjaa lounaalla – boom. Hierot naamaan jotain ylellistä naamanhoitoainetta jolla ei tieteellisesti ole mitään virkaa siihen levittää – boom. Tässä dopamiinijutussa on vain se huono puoli, että siihen kehittyy toleranssi. Tarvitsee isomman annoksen ensi kerralla saadakseen saman mielihyvän. Seuraavalla kerralla kaksi palaa suklaata ei tee samaa boom. Ei tee samaa ostaa toista Chanelia, ja ensi lounaalla saa juoda kaksi lasia shampanjaa.

No, tämä on siis syy, että lihoin jouluksi. Nyt ostin sitten tietty kuntosalikortin, on tipaton tammikuu ja ”älä osta mitään”-tammikuu. Tuntuu aika paskalta vähän aikaa kun ei saa pikatyydytystä mistään, mikä ei vaadi työtä ja sitoutumista.

Dopamiini estää muuten serotoniinia erittymästä. Addiktiomme estävät onnellisuushormoni serotoniinia. Aika hassua, eikö? Mitä kovemmin etsii mielihyvää, sitä onnettomampi on – ihmiskunta on tuomittu.  Erityisen hassua tämä on suomalaisille, kun emmehän me kuin jokainen tunne suvustamme, eli yhteisistä geeneistämme jonkun, joka ryyppää. Ja sitä ollaan niin elintason huipulla, että koko päivä on Coca-Colan juomista, ostamista, sosiaalista mediaa ja creme bruleeta - pikatyydyttävää dopamiinia. Kun tie maailmanrauhaan olisi serotoniinin tie. Kultainen keskitie. Ying ja yang. Kymmenen käskyä. Mutta kukapa niistä enää välittää, hihhulit. Meillä on tiede, ja tiede ratkaisee kaikki ongelmat, niin ettei meidän tarvitse. Mehän elämme nyt, tässä hetkessä, olemme tarpeeksi onnellisia nyt. Ja voinhan aloittaa laihdutuskuurin huomenna

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat