*

SabinaSipil Naisellista ilmaisua

Maskuliinisuus tarvitsee tilaa

 

Katselen sinua, miestäni. Riisut työtakin porstuaan. Tuoksut työlle. Nyt on levon ja päiväkahvin paikka.

Miehen logiikka on johdonmukainen. Sopiva palikka toisen perään, sopimattomat nöyrän harkinnan jälkeen romuihin. Tarvitset tilaa pohtia, mikä on palikoiden merkitys. Hetken kuluttua olet taas järkähtämätön. Sitten tulen ja testaan logiikkasi. Synnytän myrskytuulen, joka joko purkaa rakentamasi tai paljastaa synergiamme uuden tason. Riitamme päättyy sänkyyn.

Opiskelen miehen kieltä poikani kautta. Yhdessä olette johdonmukaiset. Pojan kasvatuksesi on pakahduttavan suoraviivaista. Olette samaa maata. Haluatte hallita liikkeenne, koetella voimianne, haastaa itsenne, käyttää työkaluja, puhua asioista suoraan ilman sosiaalisia pelejä.  Näyttää tuovan miehen elämään merkityksen kulkea ympäriinsä etsimässä raskaimmat kivet, jotka jaksaa kantaa. Erityisesti miehen on kohdattava oma voimansa, joka meissä kaikissa kykenee hajoittamaan tai rakentamaan.

Naiseuskaan ei ole helppoa tänä päivänä, sillä feminiinisyyden ilmaisu kokee suuria muutoksia kuten maskuliinisuudenkin. Naisen ennen niin sosiaalinen rooli kylä- ja naisyhteisössä supistuu ajassamme ydinperheeksi, työpaikaksi ja harrastuksiksi - miltei fyysiseksi vankilaksi. Moni nainenkin on hyvin yksinäinen tänä päivänä. Jos ennen oli mahdollista jättää lapset yhteisön valvovien silmien alle ja irrottautua äidin roolista, niin tämän päivän yksinäisen äidin arjen lääkkeet ovat oma aktiivisuus, luovuus ja hyvä kumppani. Suomeksi sanottuna mies saa paskaa niskaansa ainakin siihen aikaan kuukaudesta jos vaimo kaipaa tukea tehdä käytännön ratkaisuja. Me naiset etsimme uutta merkityksen kokemusta ammattitaidostamme, henkisyydestä, elämäntavoitteistamme. Naiseuden kokemus myös uhkaa tukehtua kaupallisuuteen ja vertailuun. Luojalle kiitos miehestä, joka jaksaa lähestyä vaimoa joka saattaa pelätä ettei kelpaa, miestä joka potkaisee naisen ulos etsimään itseään jääden lapset kainalossa kotiovelle, miestä joka tekee työtä perheensä eteen kuten miehet ovat aina tehneet.

Media käsittelee naisasiaa lisääntyvissä määrin postmodernin feminismin silmin ja voi vain ihmetellä miksi näin on, kun tutkimustulokset valinnoista selittävät palkkaerot ja sosiaalisen kanssakäymisen ilmiöt ja ongelmat ovat yhä samat, joihin joko tarvitsee kaksi tangoamaan tai voi luokitella marginaalin rikollisuudeksi. Soisi jokaisen postmodernin feministinkin erottelevan,  millaista mieskuvaa vastaan nyt oikein työskennellään, ettei tässä lähdetä rakastamaan renttuja oikein kollektiivisella tasolla. Meidän on yhteiskunnassa alettava erottelemaan nämä kaksi ilmiötä toisistaan; kasvatammeko kokonaisia poikien sukupolvia luulemaan että heidän tulee väistää haasteita, naista ja kommunikaatiota alistajakuvaa peläten ja tyttöjen sukupolvia tarkkailemaan piilomerkityksiä ja varomaan suoraa puhetta, reilua kilpailua? Mitä tarkoittanee suomalainen sananvapaus, kilpailukyky ja yksinäisyyden kokemus tulevaisuudessa?

Mikään ei ole vaarallisempaa kuin nurkkaan ajettu mies. Pidetään siis poikiemme puolta koulumaailmassa ja syrjäytymistä ehkäisevässä työssä kannustaen nuoria miehiä elämän merkityksellisyyteen ja vastuunkantoon elämistään. Postmodernin feminismin ei saa antaa olla naisten ainoa ääni ja haastankin naiset ääneen maailmanlaajuisen, kestävän feminismin puolesta sekä äidit ja isät avaamaan sukupuolten kommunikaation erityispiirteitä lastemme, työelämän ja asiaan keskittyvän yhteiskunnan puolesta. Rakentavan maskuliinisuuden puolesta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Hmm. Jättäisin kyllä heti riidanhaluisen siihen paikkaan ja häipyisin.

Tasapainoinen ja järkevä suhde on aina jokseenkin ajatusmaailmasta ja arvoista kiinni. Minä mitään uskontoja pidä vaan mieluummin järkevistä ihmisistä.

Ajatellaan nyt näin:

Vauvat syntyvät jokainen alkujaan ajatusmaailmansa ollessa tyhjänä ja suoraan neliönä, kukaan ei ole opettanut yhtään mitään. Mutta meidän primitiiviset tapamme opettaa lapsille ovat haitallisia, että opetamme pojille ensin asian, joka levenee vaakasuoraan ja sitten tytöille opetamme asian ja se nousee pystysuoraan, mitä enemmän opetamme stereotypioita ja uskomuksia, sitä mahdottomaksi muodostuu yhteneväisyys kahden ristiriitaisen neliön kesken.

Jos ymmärtäisimme hylätä suurimman osan kasvatuksen hölmöyksistä ja uskomuksista, niin kenties kahden neliön yhteensopivuus onkin taattu joillakin yksilöillä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Vauvat syntyvät jokainen alkujaan ajatusmaailmansa ollessa tyhjänä ja suoraan neliönä"

En muuten usko tuohon. Vauva ei ole syntyessään mikään "tabula rasa", vaan hänellä on valmiit raamit ja rakenteet niin sielussaan kuin ajatusmaailmassaankin.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

@2. Ole sitten uskomatta. Kyllä sopii miettiä, että minkälaisessa ympäristössä lapsi kasvaa ja muokkaako tuo sitten pienen ihmisen käyttäytymismalleja. Ei ole valmiita malleja. Geenit ovat valmiit muttei ne muut tulevat hyvät ja pahat meemit.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

"kenties kahden neliön yhteensopivuus onkin taattu joillakin yksilöillä" Insinöörinä väitän, että yleensä kaksi erilaista osaa, kuten pultti ja mutteri, sopii paremmin yhteen.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

@5. Heh. Tässä oli kysymys neliöistä ja henkisestä kasvusta sekä mitä oppeja imee pääkoppaansa. On muuten vastakkaisia pultteja ja sitten muutama mutteri siihen, monta yhteen soppii? ;)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Pidn tästä kirjoituksesta, sen lähestymistavasta sekä johtopäätöksistä.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Minä en ymmärtänyt tästä oikein mitään.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Feminismin suurimpia ongelmia on tuo haave, ettei hormoonitoiminta vaikuttaisi aivotoimintaan. Luulisi naisen ymmärtävän tuon luonnostaan kun omakin aivotoiminta vaihtelee kuukautisten syklissä. Miehillä tuo testosteronitason korkeus on vakaampaa ja vaihtelee yksilöiden välillä.

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen

Hyvä kirjoitus. Olenkin jo ihmetellyt, eikö kukaan äiti asetu puolustamaan poikia, joista myöhemmin kasvaa näitä postmodernien feministien inhoamia miehiä. Jos lapsen sukupuoleen voisi vaikuttaa ennalta, nykyfeministit synnyttäisivät vain tyttöjä, vai kuinka?

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Rohkeaa naiselta nykyaikana esittää tällaista. Miehenä tunnistin jutun kuvaavan todellisuutta hyvin, sellaisena kuin minäkin sen kokenut putkiaivoisena epäloogisuutta vihaavana suorapuheisena paksunahkaisena itsetietoisena ja kohtuullisena sovinistina, joka ei osaa edes hävetä itseään ja pyydellä anteeksi käytöstään. Kiitos.

Käyttäjän hpeltola kuva
henri peltola

Tämä oli paras kirjoitus mitä olen puheenvuorossa lukenut aikoihin, ehkä koskaan. Kiitos.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset